Vuosi 2013

Nyt on enää muutama päivä jäljellä tätä vuotta, niin on  hieman  mietittävä, mitä tämän vuoden aikana on tullut tapahtumaan...

- Alkuvuodesta saimme juniorimme (sinnikko-poikamme) hengissä käynnistyksen kautta <3

 Nyt ei enää voi toivoa viidettä. Henkisesti oli liian raskas odotus. 

- Ukin tila näytti kevät talvella todella huonolta, mutta hyvin hän elpyi ! 

- Puolison käsi todettiin kesän aikana rikkinäiseksi ja leikkausjonoon joutui hän.

- En ole koskaan oikein ollut kakku-ihmisiä. Usein olemmekin tilanneet kakut synttäreille kakkutaiteilijoilta. Tänä vuonna halusin tehdä kakun naapurin(kakkutaiteilijan) avustuksella. Tässä esikoisen Itse Ilkimyksen Kätyri-kakku. Ei se ollutkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin :D 

- Hilloja tuli ja PALJON! Mikä autuus monen vuoden tyhjien soiden jälkeen. 

- Samoin muita marjoja tuli hyvin, joten erittäin paljon marjaa oli syksyllä pakastimessa.

- Opettelin säilömään itse kurkut, omenat ja kurpitsat meille talveksi. Valitettavasti söimme kaikki kurkut jo - tai siis viimeinen purkki on menossa. Ensi vuonna kurkkuja on säilöttävä vähintään 10 kiloa. 

-  Justiina oppi pyöräilemään apurattailla. Hänellä ei kauheasti ole kyseinen kiinnostanut.

- Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja tutustuin lankojen värjäyksen maailmaan luonnon väreillä. Nyt se on vienyt minut kokonaan. Meille on muuttanut tämän asian ohessa liuta isoja kattiloita, melassi-säkkejä, sipuleiden kuoria, vyyhdinpuut ja paljon muuta. Ensi kesäksi on paljon suunnitelmia ;)

- Puoliso lähti hirvihommiin mukaan. Mukava, että hän laajentaa myös harrastusjuttujaan! Kyllä tätä nykyä usein on läpsystä vaihto, kun toinen tulee,niin toinen on lähdössä. Minusta todella tervettä vastapainoa verrattuna kaupunki vuosiin, kun kumpikaan ei lähtenyt kotoa mihinkään. Kyllä me edelleenkin paljon yhtä aikaa ollaan kotosalla, mutta enemmän liikumme tätä nykyä kylän jutuissa sekä harrastuksissa ilman koko perhettä. 

- Kotiimme on muuttanut vanhoja huonekaluja, joita on pitkään toivottu ja etsitty. Muun muassa tuplapulpetti, vanha puusohva, emännän kaappi ja rukki. Muutamia muitakin juttuja, mutta ne ovat vielä ns. puolikkaita. Rukki on puolison ukin äidin. Ukin isä on tehnyt sen vaimolleen ennen evakkoon lähtöä. Rukki on hieman rikki, mutta se on tarkoitus korjauttaa ja opetella kehräämään sillä lankaa. 

- Vaahteramäki pääsi harjoittelemaan uupuvia äänteitä ja ensimmäinen on jo löydetty! Ihanan reipas poikamme <3

- Joulupukki toi monta sellaista juttua, joita olimme toivoneet lahjaksi! Yllättäen kaikki ovat liittyneet pitkälti ruuan laittoon. Ainoastaan minun etsimä saumuri on vielä hukkateillä. Muutaman kerran se on ollut ihan tuossa näppien edessä, mutta liukunut sitten kuitenkin pois. Se olisi liiankin helppoa ostaa se, joka ekana tulee vastaan. Minulla on muutama merkki mielessäni, jotka vain huolin ja ne eivät todellakaan ole mitään uusia.   

- Vanhan pihapiirin suhteen vieläkin kaikki on auki. Puoliso siellä kulkee katsomassa, että kaikki on ok, mutta lasten kanssa siellä on hankala olla viemärin ollessa edelleen tukossa. Sen korjaus jouduttiin unohtamaan syksyllä meistä riippumattomista syistä. ULkoretkeilemään menemme sinne, kunhan nämä vesisateet loppuvat ja pakkaset palaavat takaisin. 

Onneksi meidän mielipiteet tulevan kodin erilaisista ratkaisuista alkaa nivoutua yhteen ja usein toinen pystyy jatkamaan toisen aloittaman lauseen loppuun asti. Moni ei uskoisi, jos tietäisi mitä kaikkea haaveissa on <3 

Vuosi on vaihtumassa ja ensi vuonna uudet kujeet. Käsityörintama hieman hiljenee, kun palaan opintojeni pariin ja ne vievät varmasti hurjan osan ajastani. Se on vain vuosi ja sitten ollaan jo loppusuoralla niiden suhteen ;)  

Joulun alla kiire näkyi...

Unohtamisina!

Tuo kummallinen juttu. Joka vuosi päätän, että aloitan seuraavan vuoden lahjat jo tammikuussa, mutta niin se vain jää. Käsitöitä tekevänä marras-joulukuu ovat kiireisimpiä aikoja vuodesta. 

Tänäkin vuonna kävi niin, että moni työ sujahti lahjapaperien mutkaan ennen kuin ehdin kuvata ne. Vasta jälkeen päin heräsin huomaamaan kyseisen mokan. No nyt on jo myöhäistä. Tässä kuitenkin muutamia kuvia, joita ehdin ottaa. 

Tilkuista tein pieniä kukkasia. Kukkia kiinnitin hiusrenksuihin, pinneihin sekä käsikoruiksi. Justiinalle ja hänen  parhaalle kaverilleen tein samanlaiset käsikorut kukista ja tilkuista.  

Ystäväni ja lasten päiväkotihenkilöstö saivat lahjaksi itse valmistamiani saippuoita. Rasiat lapset saivat maalata sekä koristella yhdessä kanssani. Jokainen sai tehdä muutaman, niin saimme kaikille hyvin riittämään. Pikaisesti laskin maailmalle lähteneen pitkälti yli 100 saippuaa :D 

Nämä nyt eivät varsinaisesti jouluun liittyneet, mutta ajankohta sopii näiden julkaisuun. Sanottaisiinko näin, ettei suutarin lapsilla kenkiä. Itse osaan ja neulon koko ajan sukkia, mutta omat lapset kulkevat parsituissa sukissa. Nyt se muuttuu - ainakin hetkellisesti! Tästä lähin jokaisella lapsella on oltava kaksi paria sukkia ja mielellään toiset ainakin parsimattomia.  

Kuvassa vasemmalla ovat juniorin kupla-sukat! Vasta opettelemani tekniikka ja vei täysin mennessään. Tulen varmasti käyttämään samaa tekniikkaa myös Justiinan sukkiin, jotka vielä ajatuksena nupissa. Hänellä nyt ei hätää ole, kun hänellä on kahdet sukat ;) 

Keskellä Vaahteramäen Kettu-sukat. Tosi ihana malli! Malli on muokattu(lyhennetty). Alkuperäinen malli täältä.

Oikealla esikoisen Kätyri-sukat. Hän on fanittanut Itse Ilkimystä ja noita keltaisia  hassuja pikkumiehiä jo jonkun tovin. Kuviot tehty silmukoita jäljentämällä.

Nämä ovat seiskaveikkaa kaikki. Kaikissa sukissa pohjavärinä on itse värjäämäni lanka. 

Kunhan isommille sukille vielä parit tulevat ennen vuoden vaihdetta, niin pääsen korjaamaan ja purkamaan isojen poikien Super Mario ja Angry Birds-sukat. Niissä tein sen virheen, että neuloin ne 100% villalangasta kokonaan. Valitettavasti käytössä kantapäät ja akillesjänteen kohdat eivät ole kestäneet. Kummankin sukat olen parsinut jo useampaan otteeseen. Etenkään Vaahteramäki ei ole halunnut käyttää varasukkiaan, jotka ovat olleet tylsän harmaat, joten välillä Angry Birdsit ovat olleet hurjan rikki ennen kuin olen huomannut ne. Nyt kummankin pojan sukat saavat kokonaan uudet kantapäät ja terät. Katsotaan, jospa sitten kestäisi paremmin ;)   

Ruska ranteenlämmittimet

Olen loukannut vuosia sitten ranteeni ja en pärjää tätä nykyä enää ilman ranteenlämmittimiä. Tarvitsen pihalla lasten kanssa myös kynsikkäitä kinttaiden alla, joten olen yhdistänyt kynsikkäät sekä lämmittimet. Toisin sanoen neulon kynsikkäät todella pitkillä varsilla. 

Värimaailma on pitkälti syksyn ruskan väreistä otettu. Vihreää kuviolankaa lukuunottamatta kaikki muut ovat värjäämiäni lankoja. Etenkin ruskea ja keltainen ovat mieleisiäni!

Joulun odotusta...

Talvi tuli oikeasti Napapiirinkin korkeudelle. Autoa käy sääliksi, mutta lapsia kylmyys ei hidasta. Kunnolla vaatetta päälle kerroksittain! Osa heistä oli tänäänkin normaaliin kahteen kertaan ulkona. 

  

Joulumieli on hieman hukassa tai ehkä se on tämä härdelli, joka odottaa rauhoittumista. 

Normaali arkemme on muuttumassa huomattavasti uuden vuoden myötä. Äitiyslomani loppuu jo näinä päivinä. Ensi vuoden puolella on palattava opintojen pariin ja tällöin myös nuorimmaisella alkaa päiväkotiura. Puolison leikkausaikaa odotellaan yhä.  Asiathan eivät kyllä murehtimalla parane, mutta luonteeni tuntien olen aina hieman "rauhaton" ennen kuin saan asiat raiteilleen. 

Tänään kuitenkin leivottiin lasten kanssa! Nautin suunnattomasti, kun saan nostaa pöydälle vanhan ison lasisen Karhutölkkini ja ammentaa siitä jauhoja leipomuksiin <3 

Meidän leipomiset ovat yleensä aikamoinen härdelli. Kolme lasta leipoo yhtä aikaa ja kahta heistä yritän avustaa vielä nuoren iän vuoksi. Tällä kertaa otin heidät yksitellen leipomaan kanssani. Muut katsoivat sillä aikaa nuorimmaisen perään, ettei hän tullut keittiöön jalkoihin tielle. Hienosti onnistui tällä tavalla! Justiinakin osasi hienosti pellillisen leipoa pipareita. 

Koristelut ovat lähinnä kokeilua, kuinka tulen toimeen vesi-tomusokeriseoksen kanssa. Pipareita meillä nimittäin varmasti joudutaan leipomaan lisääkin vielä ennen joulua.