Naamattoman tammikuun viimeisiä päiviä viedään...

Olen kohta kuukauden viettänyt niin sanottua naamatonta eli facebookitonta tammikuuta. Tipaton tammikuu on liian iisi juttu minulle ja kaverilleni, niin päätimme kokeilla ihan eri juttua. Joulukuun viimeinen päivä laitoin facebook-tilini kiinni ja itse asiassa en ole kaivannut kuin ihan muutamaa juttua. 

a) Yhteystietoja osalle kavereista sekä sukulaisille. 

b) Roskalava-nimistä palstaa, jossa ihmiset saavat antaa/etsiä tavaroita ilmaiseksi. Sieltä olen saanut paljon käsityö-tarvikkeita lapsille ja minulle. 

Olen ollut paljon vapautuneempi tilin sulkemisen jälkeen. Minulla on ihan erilailla aikaa iltaisin ja käsitöitä/opintojuttuja olen kahlannut läpi. Nautin jopa telkkarin katsomisesta puolison kanssa, johon ei aiemmin ole ollut aikaa. 

Nyt on kypsynytkin ajatus, etten ehkä halua enää takaisin. Ehkä tietyllä tapaa osa minusta kaipaa rauhallisempaa elämää sekä vanhanaikaisia yhteydenpitojuttuja. 

On sitten huonojakin puolia sieltä lähtemisen vuoksi - kierrättämiseen esim. kirpparipalstat ovat olleet aivan mahtava juttu. Olen tavannut monta perhettä, joilta olen ostanut lapsillemme ihanan värikkäitä vaatteita. 

Nyt mietinkin, että menenkö sinne takaisin sen verran, että haen yhteystiedot ja ilmoitan tutuille vaatteiden myyjille vaikka luurin numeron ja säpön. En tiedä. Aika näyttää, mutta suosittelen kokeilemaan! En ole katunut päivääkään tätä naamatonta ;) 

Hyvä esimerkki rauhallisemmista illoista on nämä pitkät sukat, jotka ovat tulossa. En ole vuosiin ottanut tällaisia näprättäviä, mutta nyt olen saanut näitäkin eteenpäin. Saa nähdä, millainen on lopputulos ! 

Kesähousuja kierrättämällä...

Meidän Justiina on erilainen tyttö. Hänellä kuluu todella paljon vaatteita. Kesäisin on turha unelmoidakaan hienojen kesäasujen olevan käyttökelpoisia enää muutaman käyttökerran jälkeen. Jos ei ole ruohossa polvet, niin reikiä on ainakin puissa kiipeilyn vuoksi tai muuta kivaa on saatu vaatteisiin tarttumaan. 

Siivosin tuossa vaatekaapistani kaikki lyhyeksi pesuissa kutistuneet t-paidat pois. Ensin mietin vieväni ne Konttiin, mutta Justiinan legginssit nähdessäni sain ajatuksen kierrättämisestä. 

Purin hänen yhdet ikitahraiset caprihousut ja niiden kaavalla sain leikattua kaikista t-paidoista housujen kappaleet. Resorit ja vyötärökaitaleet on tehty tilkuista, joita aiemmin sain. Käytännössä materiaalit olivat kaikki ilmaisia lukuunottamatta lankoja. 

Nyt kelpaa neitillä taas ravata pihalla kesällä! Valitettavasti huomasin myös, että Justiina alkaa olla niin iso, ettei minun paidat enää riitä. Onneksi juniori on vielä niin pieni, ett hänelle saan tehdä vielä pitkään vaatteita kierrättämällä.  

Operaatio toppahousut sekä lisää kuplia...

Ystäväni soitti viime torstaina. Heidän koiransa oli "uudelleen muotoillut" hänen poikansa toppahousut. Hän halusi antaa ne minulle, jos niistä tulisi vielä jotain. Aikoi käydä ostamassa pojalle uudet housut. Valitettavasti housujen rikkoutuminen tuli hieman huonoon saumaan, kun poika oli lähdössä seuraavana päivänä reissuun ja tarvitsi ehdottomasti toppahousut mukaan. 

Kuinka sattuikaan, että hän on suurin piirtein minun kokoiseni, vaikka on ala-asteella. Teimme sitten yhdessä hätäratkaisun, että poika lainaa minun toppahousut reissuun ja mie katson, voinko taikoa koiran syömät housut vielä ehjiksi. 

Lahje oli lahjakkaasti syöty, mutta visio syntyi heti. Kolme paikkaa, josta viimeisin peittäisi muut, sillä tavalla saisin sen kasaan. Musta enstex on tylsä yksinään, joten halusin siihen ommella jotain omaakin mukaan. 

Visio syntyi linnusta, jonka aplikoisin kiinni paikkaan. Lopputulos muistuttaa enemmän seireenin ja pöllön risteytystä, mutta ainakin heijastin toimii ja toppahousut pääsevät takaisin käyttöön. Ystävän poika saa lainata minun toppahousuja niin kauan kuin tarvitsee. Mie pärjään noilla hyvin nyt ;) 

Juniori sai toiset kupla-sukat varasukiksi. En ymmärrä, miten saan aina toisesta sukasta tiukempaa käsialasta. Näissä sukissa vaivaa taas sama vika, mutta saa olla. Teen karhun palveluksen, jos alan oikoa niitä vielä.  

Kettuja ja uusia pipoja...

Vaahteramäki sai kettu-sukkiensa kaveriksi Kettu-kynäkotelon. Tämä oli mukava ommella, vaikka parannettavaa edelleen jäi. 

Kierrätys ajatuksella muutamasta paidasta syntyi pipot. Puolisolle on tuo Meat Loafin pipo ja Justiinalle Hevisaurus pipo. Justiinan pipo on vuoritettu kokonaan. Puolison pipossa vain korvien kohta. 

Karkkipapereiden suhteen pidän nyt tauon ompelussa. Ideat ovat valmiina, mutta odottelen, että saan kotiin tuttujen keräämät paperit. En uskalla ns. enempää tuhlata papereita kokeiluihin. Tuleviin tuotoksiin nimittäin uppoaa paljon karkkipapereita, joten haluan olla varma niiden riittävyydestä. 

Hyvä syy syödä joulukarkkeja...

Mietin joulun aikaan uusia kierrätysideoita, joita en ollut vielä kokeillut. Blogeja selatessani törmäsin Lumiidan blogiin ja siellä olleeseen karkkipaperikassiin <3  Siinä olisi seuraava haaste!

Käsilaukkuni alkaa paikoin olla huonossa kunnossa, joten uuden haluan valmistaa itse karkkipapereista pintaa valmistamalla. Mikä ihana syy syödä lisää joulusuklaita ja -karkkeja.

Tarvikkeet on vihdoin tänään saatu teflon-paininjalkaa lukuun ottamatta kasaan. Pakkohan se oli heti alkaa kokeilemaan, kun kotiin pääsin. Muutaman tunnin päästä proto-kokeilu oli valmis. Justiina oli oikein tyytyväinen äitin hänelle ompelemaan "kalkkilaukkuun" :D 

Tasapuolisuuden nimissä teen vielä pojillekin jotain ja vasta sen jälkeen alan hahmotella kaavoja laukkuuni. 

Kulukirjaan koukussa...

Halusin kokeilla viime vuoden loppupuolella kulujen ylös kirjaamista. Toisin sanoen rakastan excel-taulukoita ja haluan niillä laskea ja ylös kirjata kaikkea. Tarkoitus oli merkitä kahden kuukauden kulut ylös, mutta täytyy tunnustaa, etten osaa lopettaa...

Ensimmäisessä välilehdessä merkitsen kuukausittain nettotulot ylös. Keltainen sarake laskee kuukausittaiset yhteenlasketut käyttövarat.

Seuraavalle välilehdelle merkitsen menot päiväkohtaisesti. Puolisokin on hienosti oppinut tähän. Hän huikkaa minulle, jos on käynyt tankilla tai jotain muuta, mistä ei ole kuittia otettu. Kommenteilla olen lisännyt selityksen esim. jostain hankinnasta. Pelkkä summa, kun ei pitkälle kerro, mihin se on käytetty. 

Esimerkkinä taulukkoon on nyt merkattuna tämän päivän ostokset. Puoliso on käynyt tankkaamassa autoa ja ruokakaupassa. 

Kolmannella välilehdellä on sitten vuosi kohtainen laskuri. Taulukko hakee lukemat automaattisesti edellisestä välilehdestä, joten selviän vähemmällä lukujen syöttämisellä. 

Keltaisella oleva laskee kuukausittaisen yhteissumman ja vaalean lilan värinen taas keskiarvon kuukaudelle. Tällöin saan lukemat suoraan, jos niitä johonkin tarvitsen. 

Vuoden 2013 marras-joulukuun lukemat kertoivat, että suurimmat menoerät ovat Ruoka sekä Liikenne.

Avaan niitä sen verran, että ruoka-sarake sisältää kaikkea mitä ostamme kaupasta välillä ruoka-pesuaineet-juniorin vaipat. Liikenne sisältää polttoaineet, auton verot ja katsastuskulut. 

Mielenkiinnolla odotan loppuvuotta ja taulukkojen täyttymistä!

Uusi vuosi ja uudet kujeet!

Vuoden 2013 tavoitteena oli, että keskeneräisten ompelusten nippu olisi kadonnut vuoden vaihteessa. Kuin myös  isojen poikien kettu-sukkien sekä Itse Ilkimys-sukkien parit valmiiksi.

Ompelukset ovat valmiina, mutta toisesta kettu-sukasta uupuu vielä kärki. Tosi lähelle tavoitetta siis pääsin! 

Juniorin sänkyyn sain vihdoin ommeltua limenvihreän päiväpeiton. Alapuolen materiaaliksi olin säästänyt vanhan valkoisen lakanan. Siitä jäi leikkuun jälkeen vielä kappaleita. Mietin hetken, mihin käyttäisin ne. Muistini sopukoista nousi lupaus, jossa olin luvannut lapsille uudet laudeliinat uimakouluihin sekä kankaan painantaa niiden valmistuksen yhteydessä. Myös anoppini toivoi saunareissuille meille mukaan laudeliinoja.

Kangas riitti neljään reiluun laudeliinaan, joille mahtuisi viereen istumaan kaverikin. Kankaita kuvioitessa tuli samalla testattua vuosia vanhat kangasvärini, jotka toimivat edelleen. Hatun nosto siis Emo-tuotannon väreille!   

Tässä juniorin laudeliina. Kuvioinnista vastasin vielä tässä vaiheessa mie. 

Justiina halusi vuorenpeikkojen tanssia, puita ja enkelin. Pitkälle hän itse tuputtikin kuviot. 

Vaahteramäen aiheena on liikenne ja metsä. 

Esikoisen aiheena on metsästys ja metsä. Perhonen ei ollut suunnitelmassa, mutta oli pakko keksiä siihen jotain, kun hän vahingossa sai tuohon keltaisen läntin koiraa tuputtaessaan. 

Meillä asuu näitä kätyri-faneja. Esikoinen erityisesti. Eilen hän näki koneellani sivupalkissa mainoksen Kätyri- aiheisesta lyhythihaisesta paidasta. Laskimme, että paidalle olisi tullut kotiin postitettuna hintaa yli 30 euroa. Aika kallista! 

Mielessäni syntyi ajatus, että pitäisikö kokeilla maalata itse t-paitaan, kun väritkin oli kaivettu esille. Isommat lapset innostuivat heti. Valitettavasti esikoisen kaapista ei löytynyt valkoista yksiväristä t-paitaa, joten proto tehtiin sitten Vaahteramäen paitaan. 

Minun uusi vuosi otettiin vastaan maalaamalla. 

Aamulla vielä viimeiset viimeistelyt...

Ja tässä viimein lopputulos ! 

Maalaminen oli hauskaa, mutta kuuden vuoden väli edelliseen kertaan näkyi kyllä virheinä ja epävarmuutena. Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin ;)