Mennyt useampi viikko, ettei olla oikein ehditty mitään ihmeellistä lasten kanssa. Puoliso on ollut töissä, hirvimetsällä ja kipeänä. Kahdella lapsella myös kiertänyt syksyn flunssa korvatulehdusten kera.
Eilen päätimme, että vaikka sataisi taivaalta puukkoja, niin tänään mennään käymään talolla katsomassa, että paikat ovat kunnossa. On puoliso käynyt pikamutkia siellä, mutta töiden ohella viikolla käydessä ei oikein mitään ehdi kunnolla laittamaan.
Keli oli mitä mainioin, vaikkakin hyvin kylmä tuuli puhalsi ja tuntui kuin se olisi purrut luuytimiin saakka. Muuten päivä oli todella kaunis!
Yhden lapsistamme vein "melkein talon naapuriin" leikkimään kaverinsa kanssa. Kolmen muun kanssa kävimme viljelystiellä kävelemässä ja ihmettelemässä syksyistä luontoa. Kauriiden ja hirvien jälkiä löytyi pitkästä heinikosta paljon, mutta näkemään emme niitä päässeet. En kyllä yhtään ihmettele, kun meidän liikkumisen siellä kuuli varmasti puolen kilometrin päähän.
Romut tuolla ovat aivan kamalia, mutta kyllä siellä sympaattisiakin juttuja tulee vastaan. Lapset olivat jo aiemmin bonganneet tämän kolmipyörän.
Vieressä oli nuo ostoskärryt. Jollakin sairaalloisella tavalla pidän niistä valtavasti. En tiedä miksi.
Päivä oli antoisa, vaikkakaan emme talolla ehtineet yötä olla.
Konetta odotellaan edelleen viemärin aukaisuun. Toivottavasti saadaan kuntoon ennen lumen tuloa. Kellarin suhteen hieman jännittää talvi. Se ei nimittäin ehtinyt kuivua niin paljon kuin olin sen toivonut kuivuvan, joten kosteutta siellä on etenkin kasviksille liikaa. Testikasvikseni eivät nimittäin kovin rapeilta näyttäneet.
Hillojen ja purkkeihin säilöttyjen kasviksien uskon selviävän, jos pakkanen ei sinne pääse vieraaksi.
Huomenna lapset ja minä olemme lomalla. Lähden heidän kanssaan naapurikylälle värjäämään lankoja. Lapset eivät niinkään värjäämiseen osallistu, mutta toivon heidän oppivan olemaan minun mukana noilla reissuilla kaverina. Toivotaan!
