Vuosi 2013

Nyt on enää muutama päivä jäljellä tätä vuotta, niin on  hieman  mietittävä, mitä tämän vuoden aikana on tullut tapahtumaan...

- Alkuvuodesta saimme juniorimme (sinnikko-poikamme) hengissä käynnistyksen kautta <3

 Nyt ei enää voi toivoa viidettä. Henkisesti oli liian raskas odotus. 

- Ukin tila näytti kevät talvella todella huonolta, mutta hyvin hän elpyi ! 

- Puolison käsi todettiin kesän aikana rikkinäiseksi ja leikkausjonoon joutui hän.

- En ole koskaan oikein ollut kakku-ihmisiä. Usein olemmekin tilanneet kakut synttäreille kakkutaiteilijoilta. Tänä vuonna halusin tehdä kakun naapurin(kakkutaiteilijan) avustuksella. Tässä esikoisen Itse Ilkimyksen Kätyri-kakku. Ei se ollutkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin :D 

- Hilloja tuli ja PALJON! Mikä autuus monen vuoden tyhjien soiden jälkeen. 

- Samoin muita marjoja tuli hyvin, joten erittäin paljon marjaa oli syksyllä pakastimessa.

- Opettelin säilömään itse kurkut, omenat ja kurpitsat meille talveksi. Valitettavasti söimme kaikki kurkut jo - tai siis viimeinen purkki on menossa. Ensi vuonna kurkkuja on säilöttävä vähintään 10 kiloa. 

-  Justiina oppi pyöräilemään apurattailla. Hänellä ei kauheasti ole kyseinen kiinnostanut.

- Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja tutustuin lankojen värjäyksen maailmaan luonnon väreillä. Nyt se on vienyt minut kokonaan. Meille on muuttanut tämän asian ohessa liuta isoja kattiloita, melassi-säkkejä, sipuleiden kuoria, vyyhdinpuut ja paljon muuta. Ensi kesäksi on paljon suunnitelmia ;)

- Puoliso lähti hirvihommiin mukaan. Mukava, että hän laajentaa myös harrastusjuttujaan! Kyllä tätä nykyä usein on läpsystä vaihto, kun toinen tulee,niin toinen on lähdössä. Minusta todella tervettä vastapainoa verrattuna kaupunki vuosiin, kun kumpikaan ei lähtenyt kotoa mihinkään. Kyllä me edelleenkin paljon yhtä aikaa ollaan kotosalla, mutta enemmän liikumme tätä nykyä kylän jutuissa sekä harrastuksissa ilman koko perhettä. 

- Kotiimme on muuttanut vanhoja huonekaluja, joita on pitkään toivottu ja etsitty. Muun muassa tuplapulpetti, vanha puusohva, emännän kaappi ja rukki. Muutamia muitakin juttuja, mutta ne ovat vielä ns. puolikkaita. Rukki on puolison ukin äidin. Ukin isä on tehnyt sen vaimolleen ennen evakkoon lähtöä. Rukki on hieman rikki, mutta se on tarkoitus korjauttaa ja opetella kehräämään sillä lankaa. 

- Vaahteramäki pääsi harjoittelemaan uupuvia äänteitä ja ensimmäinen on jo löydetty! Ihanan reipas poikamme <3

- Joulupukki toi monta sellaista juttua, joita olimme toivoneet lahjaksi! Yllättäen kaikki ovat liittyneet pitkälti ruuan laittoon. Ainoastaan minun etsimä saumuri on vielä hukkateillä. Muutaman kerran se on ollut ihan tuossa näppien edessä, mutta liukunut sitten kuitenkin pois. Se olisi liiankin helppoa ostaa se, joka ekana tulee vastaan. Minulla on muutama merkki mielessäni, jotka vain huolin ja ne eivät todellakaan ole mitään uusia.   

- Vanhan pihapiirin suhteen vieläkin kaikki on auki. Puoliso siellä kulkee katsomassa, että kaikki on ok, mutta lasten kanssa siellä on hankala olla viemärin ollessa edelleen tukossa. Sen korjaus jouduttiin unohtamaan syksyllä meistä riippumattomista syistä. ULkoretkeilemään menemme sinne, kunhan nämä vesisateet loppuvat ja pakkaset palaavat takaisin. 

Onneksi meidän mielipiteet tulevan kodin erilaisista ratkaisuista alkaa nivoutua yhteen ja usein toinen pystyy jatkamaan toisen aloittaman lauseen loppuun asti. Moni ei uskoisi, jos tietäisi mitä kaikkea haaveissa on <3 

Vuosi on vaihtumassa ja ensi vuonna uudet kujeet. Käsityörintama hieman hiljenee, kun palaan opintojeni pariin ja ne vievät varmasti hurjan osan ajastani. Se on vain vuosi ja sitten ollaan jo loppusuoralla niiden suhteen ;)  

Joulun alla kiire näkyi...

Unohtamisina!

Tuo kummallinen juttu. Joka vuosi päätän, että aloitan seuraavan vuoden lahjat jo tammikuussa, mutta niin se vain jää. Käsitöitä tekevänä marras-joulukuu ovat kiireisimpiä aikoja vuodesta. 

Tänäkin vuonna kävi niin, että moni työ sujahti lahjapaperien mutkaan ennen kuin ehdin kuvata ne. Vasta jälkeen päin heräsin huomaamaan kyseisen mokan. No nyt on jo myöhäistä. Tässä kuitenkin muutamia kuvia, joita ehdin ottaa. 

Tilkuista tein pieniä kukkasia. Kukkia kiinnitin hiusrenksuihin, pinneihin sekä käsikoruiksi. Justiinalle ja hänen  parhaalle kaverilleen tein samanlaiset käsikorut kukista ja tilkuista.  

Ystäväni ja lasten päiväkotihenkilöstö saivat lahjaksi itse valmistamiani saippuoita. Rasiat lapset saivat maalata sekä koristella yhdessä kanssani. Jokainen sai tehdä muutaman, niin saimme kaikille hyvin riittämään. Pikaisesti laskin maailmalle lähteneen pitkälti yli 100 saippuaa :D 

Nämä nyt eivät varsinaisesti jouluun liittyneet, mutta ajankohta sopii näiden julkaisuun. Sanottaisiinko näin, ettei suutarin lapsilla kenkiä. Itse osaan ja neulon koko ajan sukkia, mutta omat lapset kulkevat parsituissa sukissa. Nyt se muuttuu - ainakin hetkellisesti! Tästä lähin jokaisella lapsella on oltava kaksi paria sukkia ja mielellään toiset ainakin parsimattomia.  

Kuvassa vasemmalla ovat juniorin kupla-sukat! Vasta opettelemani tekniikka ja vei täysin mennessään. Tulen varmasti käyttämään samaa tekniikkaa myös Justiinan sukkiin, jotka vielä ajatuksena nupissa. Hänellä nyt ei hätää ole, kun hänellä on kahdet sukat ;) 

Keskellä Vaahteramäen Kettu-sukat. Tosi ihana malli! Malli on muokattu(lyhennetty). Alkuperäinen malli täältä.

Oikealla esikoisen Kätyri-sukat. Hän on fanittanut Itse Ilkimystä ja noita keltaisia  hassuja pikkumiehiä jo jonkun tovin. Kuviot tehty silmukoita jäljentämällä.

Nämä ovat seiskaveikkaa kaikki. Kaikissa sukissa pohjavärinä on itse värjäämäni lanka. 

Kunhan isommille sukille vielä parit tulevat ennen vuoden vaihdetta, niin pääsen korjaamaan ja purkamaan isojen poikien Super Mario ja Angry Birds-sukat. Niissä tein sen virheen, että neuloin ne 100% villalangasta kokonaan. Valitettavasti käytössä kantapäät ja akillesjänteen kohdat eivät ole kestäneet. Kummankin sukat olen parsinut jo useampaan otteeseen. Etenkään Vaahteramäki ei ole halunnut käyttää varasukkiaan, jotka ovat olleet tylsän harmaat, joten välillä Angry Birdsit ovat olleet hurjan rikki ennen kuin olen huomannut ne. Nyt kummankin pojan sukat saavat kokonaan uudet kantapäät ja terät. Katsotaan, jospa sitten kestäisi paremmin ;)   

Ruska ranteenlämmittimet

Olen loukannut vuosia sitten ranteeni ja en pärjää tätä nykyä enää ilman ranteenlämmittimiä. Tarvitsen pihalla lasten kanssa myös kynsikkäitä kinttaiden alla, joten olen yhdistänyt kynsikkäät sekä lämmittimet. Toisin sanoen neulon kynsikkäät todella pitkillä varsilla. 

Värimaailma on pitkälti syksyn ruskan väreistä otettu. Vihreää kuviolankaa lukuunottamatta kaikki muut ovat värjäämiäni lankoja. Etenkin ruskea ja keltainen ovat mieleisiäni!

Joulun odotusta...

Talvi tuli oikeasti Napapiirinkin korkeudelle. Autoa käy sääliksi, mutta lapsia kylmyys ei hidasta. Kunnolla vaatetta päälle kerroksittain! Osa heistä oli tänäänkin normaaliin kahteen kertaan ulkona. 

  

Joulumieli on hieman hukassa tai ehkä se on tämä härdelli, joka odottaa rauhoittumista. 

Normaali arkemme on muuttumassa huomattavasti uuden vuoden myötä. Äitiyslomani loppuu jo näinä päivinä. Ensi vuoden puolella on palattava opintojen pariin ja tällöin myös nuorimmaisella alkaa päiväkotiura. Puolison leikkausaikaa odotellaan yhä.  Asiathan eivät kyllä murehtimalla parane, mutta luonteeni tuntien olen aina hieman "rauhaton" ennen kuin saan asiat raiteilleen. 

Tänään kuitenkin leivottiin lasten kanssa! Nautin suunnattomasti, kun saan nostaa pöydälle vanhan ison lasisen Karhutölkkini ja ammentaa siitä jauhoja leipomuksiin <3 

Meidän leipomiset ovat yleensä aikamoinen härdelli. Kolme lasta leipoo yhtä aikaa ja kahta heistä yritän avustaa vielä nuoren iän vuoksi. Tällä kertaa otin heidät yksitellen leipomaan kanssani. Muut katsoivat sillä aikaa nuorimmaisen perään, ettei hän tullut keittiöön jalkoihin tielle. Hienosti onnistui tällä tavalla! Justiinakin osasi hienosti pellillisen leipoa pipareita. 

Koristelut ovat lähinnä kokeilua, kuinka tulen toimeen vesi-tomusokeriseoksen kanssa. Pipareita meillä nimittäin varmasti joudutaan leipomaan lisääkin vielä ennen joulua.

Tilkuista ommeltuja...

Vaihdoin omatekoisia saippuoita 1 ½ kauppakassilliseen trikoo ja fleecetilkkuja yhdeltä paikkakuntalaiselta käsitöiden tekijältä. 

Jaoimme tilkut muutaman kaverin kanssa, kun niitä oli niin reilusti, etten ehdi ommella niistä kaikista. Ystäväni laittoikin jo eilen kuvaa, kun oli myös nuken vaatteita tyttäriensä nukelle niistä ommellut <3 

Kuosit olivat niin ihania, että ne suorastaan huusivat ompelemaan itsestään HETI jotain! 
Tämän viikonlopun aikana olen ommellut lasten nukeille vaatteita, lapsille alulakkeja ja pipoja, korjannut revenneitä/reikiintyneitä vaatteita ja peittänyt korjauskohdat pienillä taskuilla/paikoilla. Pieniä tilkkuja jäi vielä, joten niistäin tehdään jotain varmasti nukeille. 

Tämä on minulle ollut oikein antoisa viikonloppu, kun kierrätys merkitsee tässäkin asiassa niin paljon, että on ihana tuottaa käsitöitä ns. toisen hukkapaloista <3 

Justiina 3v. tuli kaveriksi heti, jos huomioni kiinnittyi toisaalle. 

Kermansaven Keltaperho...

Etsin aikoinani vuosia oman näköistä sarjaa meille. En innostunut yhdestäkään sarjasta ja vielä vähemmän muumeista. 

Sattumien kautta käsiini tuli Kermansaven Keltaperho astioita. Silloin tiesin, että siinä se on! 

Keräilemisessä ovat auttaneet suurimmaksi osaksi ystävät, muutamat lähipiirin henkilöt ja yksi ihana rouva etelässä. Hän kerää saman valmistajan Siniperhoa ja samalla pitää silmiä auki myös minun Keltaperhon suhteen. Hän on erittäin hyvä esimerkki avuliaisuudesta, jota voi antaa ns. tuntemattomalle ihmisellekin. 

Kotikaupungissamme on muutama ystävä, jotka kirppiksillä käydessään ostavat astioita minulle. Eilen yksi heistä soitti, että oli löytänyt kuvan kermakon ja sokeriastian minulle. Hintakaan ei päätä huimannut  - 4,70e yhteensä. Ihanaa, että näitä löytyy ja on persoonia, jotka jaksavat muistaa minun keräilykohteet <3  

Värjätyt muunnelmat Dropsin palmikkosukista

Näiden sukkien taival valmiiksi asti on kyllä ollut normaalia kivikkoisempi. 

Ostin sukkien langan netin kautta yksityiseltä myyjältä. Langasta syntyi heti visio palmikkosukista, vaikka en ole toviin palmikoita tehnytkään. Ohje on Dropsin Riverdance

Valitettavasti ensimmäisen varren valmistuttua sukan väri tökkäsi pahemman kerran. Pidin kyllä muista sävyistä, mutta vaalea minttu ei sopinut lainkaan muihin väreihin. Olin hieman umpikujassa ja varsi jäi puikoille odottamaan. Syksyn aikana sain idean värjätä koko langan ja varren uudelleen. Niin kävivät kummatkin sipuliliemi-kattilassa ja värit muuttuivat aivan täysin minun värimaailmaan sopivaksi !   

Kudoin toisenkin varren valmiiksi ja muutama kierroksen jouduin toisesta varresta tasoittamaan, että sain saman mittaiset. Lanka oli loppu ja varret valmiina. Nyt täytyisi löytää sopiva lanka omista langoista, joilla jatkaisin niitä. Noh, onneksi samassa liemessä kävi toinenkin lanka, joka on tummempi, mutta sopi sukkien väritykseen. Päätin kutoa sillä sukat loppuun. 

Mallia ja kuvion asettelua muutin myös hieman matkan varrella, kun täytyyhän jokaisessa työssä täytyy olla myös sitä omaa. Tässä kuitenkin valmiit sukat, jotka tulevat varmasti lämmittämään jalkojani useaan otteeseen. 

Astiakaappi...

VIHDOINKIN ! 

Vanhaa astiakaappia haimme useamman vuoden ja moni meni nenän edestä, mutta tämä saatiin. Kaapin alaosaa olemme viime aikoina hakeneet enemmän, kun yläosan saimme mukavalta pariskunnalta samalta kylältä. 

Nyt löytyi matala kaappi, jossa näkyy olleen rei-istä päätellen yläosa. Sovitamme sitä meidän yläosan kanssa, jospa ne sopisivat yhteen. Lisäksi löytyi tämä kokonainen kaappi!

Meille esineiden historia merkitsee monta muuta asiaa enemmän. Näidenkin esineiden kohdalla pyysimme apuja tutultamme. Hän antoi minulle henkilön puhelinnumeron, joka oli ollut vuokralla juuri tässä talossa, josta huonekalut ostettiin. Hämärästi hän muistikin kaapin sijainnin ja puoliso vahvisti kaapin olleen juuri samassa huoneessa ostohetkellä. Valitettavasti myös selvisi, että talossa on tupakoitu sisällä 1950-luvulta lähtien 2000-luvulle saakka.   

Huono puoli on todellakin tupakan haju, joka kaapista leviää ympärille. Olen pessyt pinnat useaan otteeseen ja pyyhkinyt ne jopa etikalla, mutta tiukassa tuntuu haju olevan. Nyt kaapin jokaisessa hyllyssä ja laatikossa on astioissa etikkaa imemässä hajua itseensä. Toivottavasti auttaa, että haju vähenisi. 

Tarkoitus on hioa ja maalata kaappi uudelleen, mutta ainakin ensi kesään pitää odottaa. Sopivia sisätiloja hommaan ei ole. Löysin kaapista 6 eri väristä maalia, joten mahtava työ tulee olemaan maalin puhdistuksessa! Puolison kanssa mietimme myös noita yläosan laseja, jotka on maalattu samalla maalilla kuin alaosan kohdat. Niitä täytyy miettiä muutamaan otteeseen, että jääkö niihin tuon värinen maali vai puhdistetaanko nekin. 

Jollakin on välähtänyt, kun yläosan kaappien oviin on laitettu uusiksi vetimiksi ruuvit sekä vanhojen lankarullien hylsyt. Tosi veikeät oikeasti!   

Lisään myöhemmin kuvan tavaroiden kanssa. En viitsi turhaa täyttää sitä vielä tavaroilla, kun pintoja pitää varmasti vielä monta monituista kertaa puhdistaa. 

Halloween..

Meillä ei ole koskaan aiemmin juhlistettu halloweenia, mutta tänä vuonna juhlistimme naapuriperheen kanssa. Sopiva määrä lapsia ja valmisteluja, kun kaksi äitiä yhdisti ideat ja voimavarat! 

Juhlijoina olivat: zombie, Daltonin veljes, Peppi Pitkätossu, noita, peikkolapsi sekä luuranko

Pääruokana olivat:

 matoisat sormet 

homehtuneet patongit

 käsikeittoa ja pilaantunutta maitoa

Ruokailun jälkeen oli pallon heitto, jossa pallon osumilla laskettiin lautaselle lisättävät lisukkeet.

Syötäviksi koituivat:

Draculan hampaat

Verisuonten pätkät

Silmämuna

Tarantella

Hämähäkkileivos

Kummitusleivos

Kummituskaakao

Sipsit ja homeiset dipit

Lapsilla oli hauskaa ja kerrankin kävi niin, että pöydästä pyydettiin lupaa lähteä, vaikka lautaset eivät olleetkaan tyhjiä. Syötävää jäi jopa aikuisille sekä kotiin tuliaisiksi!

Mukavaa oli ;) 

Mitähän sitä ensi vuodelle keksitään... 

Saippuaa...

Valmistimme kaverini kanssa jouluksi saippuoita. Kuukauden päivät odotellaan niiden kypsymistä ennen testikäyttöä.  

Värjäykseen kasvipussit...

Värjäyskurssilla opettajalla oli kasveille pussit mukana, joissa kasvit/lehdet oli helppo sujauttaa kattilaan. Tämä suojasi lankoja ja vähensi puhdistusta värjäyksen jälkeen. 

Halusin myös sellaiset. En vain hoksannut kotoa mitään sopivia harvaneuloksisia verhoja silputtavaksi. Muutama viikko meni, kunnes huomasin väärässä pyykissä pestyn vauvan harson. Se oli sopivan harva ja niitä oli helposti saatavissa. 

Kylältä yksi tutuistani toi minulle lisää harsoja, joten sain ommeltua useamman seuraavaa värjäyskertaa odottamaan. 

3 ehdin ommella kasaan ennen kuin hoksasin lisätä nuo nauhat pussiin samalla. Nauhoilla säästäisin lankaa ja aina olisi sitomisnauhat mukana. Oikeassa laidassa näkyy sipuliliemessä käyneet pussit(harsot). Vaahteramäki oli minulla kaverina ja kirjoitti nimikirjaimet joka pussiin, jotta eivät menisi hukkaan niin herkästi. 

Eiköhän noilla alkuun jo päästä!  

Kullan keltaiset verhot...

Minulla on vaivannut kesän, kun en ole oikein löytänyt olohuoneeseen vaihtoverhoja. Väri ja kuosi tekivät tenkkapoon. Loppukesästä bongasin netin kirpputoripalstalla vanhat verhot, jotka oli pakko saada. Niiden väristä ja kuosista syntyi heti idea olohuoneeseen. Pakettiin kuului 2 verhoa sekä kaupan päälle 1 pilalle leikattu 12 eurolla. 

Ostin verhot, mutta kotona pussista purkiessa huomasin niiden haisevan todella voimakkaasti jollekin. Haju aiheutti minulle kamalan migreenin. Se oli todella pistävä, jotenkin vaikeasti selitettävä haju. Myyjän kanssa keskustelin asiasta ja hän oli todella reilu. Oli heti valmis purkamaan kaupat ja palauttamaan rahat, mutta sovimme minun vielä kokeilevan saada ne puhtaaksi.  

Pesin, tuuletin, pesin, tuuletin... verhot kävivät läpi lukuisia pesuja ruokasoodan ja etikan kanssa. Ne olivat varmasti yli viikon pätkissä tuulettumassa, mutta haju tuntui olevan hyvin tiukassa. Lopulta haju kuitenkin väheni sen verran, että pystyn olemaan niiden kanssa samassa tilassa saamatta migreenikohtausta.

Seuraavaksi huomasin niiden olevan ärsyttävän lyhyeksi jäävät. Kuviokin oli mielestäni juuri päinvastoin, kuin miten ne oli ommeltu. Ehkä näiden kaikkien summa aiheutti sen, että verhot menivät kaappiin odottamaan inspiraatiota... 

Tänään se sitten tuli! 

Jatkoin verhoja pilalle leikatusta ja samalla käänsin kuvionkin oikein päin. Nyt minulla on täyspitkät verhot ja kangasta jäi vielä pieneen sisustustyynyynkin nojatuoliin. 

Joskus mennään hieman kantapään kautta. 

Lunta ja värjäämistä...

Tänä aamuna ulkona oli valkoinen ihana lumikerros! Eilen illalla alkoi hiljalleen sadella ja yön aikana oli tullut muutaman sentin verran. Lapset olivat aivan tohkeissaan. Pieniä lumiukkoja taiteilivat tuohon pihalle päivällä. 

Kerroin jo aiemmin, kuinka en pitänyt jälkiliemistä tulleista sävyistä. Tästä syystä meillä muhi yön yli sipulikuorista liemi. Tänään sinne meni kaikki vastenmieliset sävyt sekä tutun yksi valkoinen vyyhti. 

Kaikki värjättävät kasteltuina

Saksanpähkinän jälkiliemestä vaaleanruskea muuttui sipuliliemen kautta vihertävän keltaisen ruskeaksi. 

Batiikki muuttui myös keltaisen ruskeaksi. 

Vasemmalla näkyy myös lanka, jonka tilasin etelästä. Ihastuin noihin terrakottan/oranssin sävyihin, mutta tuo vaalea minttu oksetti. Sipuliliemessä sävyt muuttuivat todella paljon enemmän minun värimaailman sävyiksi <3

Tutun luonnonvalkoisesta langasta tuli kauniin keltainen 

Tässä vielä kaikki tämän päivän värjäykset yhteiskuvassa. Erittäin tyytyväinen olen muutokseen! Nyt tiedän, etteivät langat jää tonkan pohjalle huonon värinsä vuoksi, vaan sormet syyhyää jo.